WordPressin automaattinen tilasto viime vuodelta:
The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2011 annual report for this blog.
Here’s an excerpt:
A San Francisco cable car holds 60 people. This blog was viewed about 2 300 times in 2011. If it were a cable car, it would take about 38 trips to carry that many people.
Click here to see the complete report.
Verkko-Sauva kiittää kaikkia vuoden 2011 lukijoitaan ja toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan vuoden 2012 tarinoita!
Veistelyä.
Kupittaan Henrikinpojat ja Henrikin Tapulitytöt ovat veljes- ja sisaruslippukunta. Samaan porukkaan kuuluvat myös Ilpoisten Vuorenkävijät ja Lausteen Lätynkääntäjät, mutta erillislippukuntina HeTa ja KHP ovat eri tilanteessa kuin IVK tai LätKä. Lippukuntien historian aikana yhteistyötä kohopäiden ja hetojen välillä ollaan tehty varmaan joskus enemmän ja joskus vähemmän. Viime vuosina kahdenvälistä yhteistyötä ei ole tehty ja lippukunnat ovat olleet tekemisissä vain aluetoiminnan ja yhteisen taustayhteisön, Henrikin seurakunnan kautta.
Historianlehti kääntyi uudelle lehdelle, kun 19.11. Oriniemen retkeilymajalla yhteisretkellä säntäili yli 50 reipasta sudenpentua ja puolitoista tusinaa melkein yhtä reipasta johtajaa. Osa sudareista oli retkellä vain lauantain, toiset pääsivät yöpymäänkin.
Merirosvo-teemainen retki alkoi rastiradalla, jossa sudenpennut saivat rakentaa oman merirosvolaivan, huovutta
a, treenata ensiaputaitoja, keittää kiisseliä ja pelastaa maailmaa kierrättämällä. Joka rastilta sai palkinnoksi timantteja, joita vastaan ryhmille annettiin aarrekartta. Lieneekö ollut joku makeanhimoinen piraattikapteeni liikkeellä, sillä kartan äxän kohdalta löytyi karkkia? Kun maukas päivällinen ja karkit oli herkuteltu, päiväretkeläiset jättivät yöretkeläiset valmistautumaan illan Talent Oriniemi –merirosvogaalaan.
Ennen illan show’ta saunottiin ja valmisteltiin esityksiä. Sudarien innostus ja taito näkyivät erilaisissa näytelmissä, lauluissa ja tarinoissa. Arvovaltainen tuomaristo kehui kaikkia paitsi johtajien näytelmää, joka kuulemma oli surkea.
Yönunien jälkeen enemmistö sudareista heräsi reippaasti ennen herätystä valmiina sunnuntain seikkailuihin. Pakkaspäivänä ehdittiin tavaroiden pakkaamisen ja huoneiden siivoamisen lisäksi veistellä puuta sekä vitsejä ja leikkiä hauskoja leikkejä.
Merirosvo-talentshow
Yhteisretki toimi loistavasti. Käytettävissä oli enemmän voimavaroja ja kaikki pääsivät tutustumaan uusiin ihmisiin.
HeTan ja KHP:n yhteistyö ja sen lisäämisen on molemmille lippukunnille suuri mahdollisuus
Valokuvat koristaisivat tätäkin juttua kivasti. Jos sinulla on valokuvia tapahtumasta, voit lähettää ne sähköpostitse osoitteeseen sauva ÄT kupittaanhenrikinpojat.fi. Kiitoksia Innalle kuvista!
(HeTa-tytön kuva osoitteesta http://www.lpk.partio.fi/v-sp/heta/ Käyttö täällä varmaan ok)
Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat ry:n syyskokous pidettiin Uittamon uimahallin takkahuoneessa 17.11.2011. Kokouksessa päätettiin makkaranpaiston lomassa sääntömääräisten asioiden lisäksi käynnistää projekti s/y Henrikan pääkoneen uusimiseksi.
Yhdistyksen ylin päättävä elin on jäsenkokous (kevät- ja syyskokous). Syyskokous 17.11.2011 kokoustettiin Uitammon uimahallin takkahuoneessa. Kun kokous oli todettu päätösvaltaiseksi, esitteli taloudenhoitaja vuoden 2012 tulo- ja menoarvion, jonka pohjalta keskusteltiin. Seuraavaksi kokous valitsi lippukunnalle uuden johtaja, lippukunnanjohtajana aloittaa Ville Sahlström. Lippukunnan hallituksen kokoonpano säilyy lähes samana, mutta mukaan tulee lisäksi varapuheenjohtajana uusi lippukunnanjohtaja.
Seuraavaksi syyskokous käsitteli hallituksen ehdottamia muutoksia yhdistyksen sääntöihin. Muutokset ovat lähinnä hallintoteknisiä: muun muassa yhdistyksen kokouksiin voi vastedes osallistua sähköisesti, jos niin halutaan. Ehdotukset hyväksyttiin.
Kokous käsitteli hallituksen ehdotuksen käynnistää projekti s/y Henrikan pääkoneen uusimiseksi. Syyskokous antoi hallitukselle mandaatin käynnistää valmisteluprojektin, mutta ei vielä valtuuta suuria hankintapäätöksiä. Hallitus nimittää projektiryhmän, ja asiaan palataan lippukunnan kevätkokouksessa 2012. Lopuksi käsiteltiin lippukunnan toimintasuunnitelma ensi vuodelle. Toimintasuunnitelma hyväksyttiin pienin muutoksin.
Kokouksen jälkeen paistettiin makkaraa, jutusteltiin, saunottiin ja pulahdettiin uima-altaassa.
Kirjoittanut Pauli,
Juttu Katusamoajista piirin vuosikirjaan
Samoaja on 15–17-vuotias partiolainen, joka on jo saanut partiolta paljon. Takana on retkiä, vaelluksia, leirejä ja purjehduksia; meneillään elämyksiä, ryhmänjohtamista ja partiokavereita eri puolilta Suomea ja maailmaa. Tulossa on vielä enemmän kokemuksia ja vastuuta. Partio ei ole puurtamista samoajillekaan, vaan ikäkaudelle on omaa toimintaa, jota kumminkin on joskus vaikea omassa lippukunnassa järjestää.
Kaakkois-Turun alueella samoajat hakivat twistiä liittymällä yhteen, Katusamoajat-vartioksi. Alueella on yhdeksän lippukuntaa, joten heti alkuun kaikki saivat liudan uusia kavereita ja vaihtelua sudenpentuajoista lähtien tutuille lippukuntalaisille ystäville. Parasta on, että kaikki on lähellä. Usein partioleireillä tapaa ihmisiä, jotka tulevat kaukaa, mutta aluetoiminnassa kaverit ovat joukkoliikenneyhteyksien ja pyöräily- tai mopomatkan päässä. Koloja alueella on tiheimmillään yksi per kortteli. Innostava aluetoiminta voi parhaimmillaan antaa energiaa myös lippukuntatoimintaan.
Suurella joukolla samoajaohjelmaa on sovellettava jonkin verran. Kasvatuksellisuus toteutuu joka tapauksessa pienellä luovuudella ja kaikkien aktiivisella osallistamisella. Ryhmän innosta osoituksena on sen järjestämä samoajatapahtuma Knaki. Knaki koostui yhdestä osasta intoa ja uskallusta, toisesta ystävyyttä, kolmannesta partiotaitokilpailua ja neljännestä uutta ajattelua.
Knakin teemana oli rentous, erilaisuus ja Turku, vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki. Sadan hengen partiotapahtuma kaupungin ydinkeskustassa vaatii melko paljon. Keväällä alettiin suunnitella rasteja ja majoitusta. Lähtökohtana oli, mikä on Katusamoajista hauskaa, on hauskaa myös muista samoajista. Käytännössä koko tapahtuma tehtiin samoajavoimin: alueen aikuisten panos oli merkittävä, mutta heidän työmääränsä ei missään vaiheessa ollut suuri. Katusamoajat pääsivät tekemään kaikkea mahdollista: markkinointia Facebookissa, iltaohjelmaa, nettisivujen tekoa, rasteja, avajaisia, jopa hoitamaan viranomaisasiointia ja varaamaan majoituskoulun. Kaikki samoajat todellakin ylittivät itsensä. 10.–11. syyskuuta Turussa ei näkynyt yhtäkään hapanta huivikaulaa, vaan kaikilla oli mahtava viikonloppu. Palaute sekä osallistujilta että järjestäjiltä oli todellakin hyvin positiivista ja viimeistään Knakin jälkeen Katusamoajat oli hitsautunut yhteen kuin rautapala toiseen.
Knakin jälkeen Katusamoajiin on otettu uusia jäseniä ja syksyn aikana kiipeillään ja illallistetaan juhlavasti itsenäisyyspäivänä. Tulevaisuudessa Katusamoajien on tärkeä keksiä lisää mielekkäitä aktiviteetteja kokouksiin ja tapahtumiin ja saada kaikki alueen samoajat mukaansa. Alueen samoajaryhmä voisi myös olla paikka, jossa ei-vielä-partiolainen -kaverit otettaisiin mukaan partioon.
Tässä vielä muutama kuva Knakilta verkko-Sauvaa piristämään
meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat esittää:
C.S.I Valpperi
Yhteiskuljetus jätti Kolon pihan taakseen perjantaina 28.10 kello 18 lähteäkseen lippukunnan pp-osaston “perinteiselle” syysretkelle. Määränpäänä oli Turun Tähti-Tyttöjen kämppä Tähtipirtti Valpperissa. Perille päästyä retkiläisille kuitenkin selvisi melko nopeasti, että kyseessä ei ollut retki ihan sieltä perinteisimmästä päästä. Kesken telttojen pystytyksen kuultiin kiljaisu, ja Tähtipirtin saunasta löytyi ruumis, venäläisen mafioson tytär. Löytö käynnisti syvällisellä juonella varustetun rikostarinan. Paikalle saapui kolme rikoskomisario tutkimaan oletettua murhaa, eikä mediankaan agressiivisilta tiedonmetsästysyrityksiltä vältytty. Komisariot pyysivät retkiläisiä auttamaan murhan tutkimisessa, toisaalta retkiläiset pääsivät lukemaan Valpperin Sanomia, retkeä varten varta vasten tehtyä fiktiivistä lehteä (onkohan kukaan tehnyt ennen viikonloppuretkellä kolmasti ilmestyvää sanomalehteä?). Poliisi piti myöhemmin illalla tiedoitustilaisuuden, jossa se paljasti viisi pääepäiltyä.
Lauantaiaamuna kaikkien luettavissa oli Valpperin Sanomat EXTRA, joka mässäili mafioson tyttären murhalla. Aamupalan jälkeen vuorossa oli haikki, jonka aikana retkeläiset auttoivat murhan selvittämisessä, mutta joutuivat myös kohtaamaan murhaajan uuden uhrin, joka kuitenkin selvisi saamistaan vammoista. Uusi uhri oli kuitenkin yksi pääepäillyistä, joten juoni alkoi tiivistyä. Haikin jälkeen vuorossa oli lipunryöstöä, päivällinen, jonka jälkeen leikittiin venäläistä rajaa. Leikkimisen jälkeen käytiin saunassa, ja kun kaikki olivat saaneet itsenä puhtaiksi, oli upean iltanuotion aika. Illan aikana poliisin käsiinsä haaliman äänitteen avulla yksi pääepäillyistä poistettiin epäiltyjen listasta, joten jäljelle jäi enää kolme henkilöä.
Sunnuntaiaamuna poliisilla oli jälleen tarjottavaan uusia todisteita, tällä kertaa video, jolla yhden pääepäillyn syyttömyys todistettiin. Jäljellä oli kaksi epäiltyä. Mutta kumpi oli murhaaja? Kun teltat oli jo purettu ja kamppeet kasattu, ilmoitti poliisi pitävänsä tieoditustilaisuuden. Leiriläisten keräännyttyä odottamaan tiedoitustilaisuutta saapui Valpperin Sanomien toimittaja paikalle uusimman lehden kanssa, jonka otsikot julistivat suurin kirjaimin: “Poliisi murhattu!”. Murhaaja oli itsenyt jälleen, tällä kertaa uhrina oli yksi kolmesta alkuperäistä murhaa tutkimaan saapuneista komisarioista. Kesken tiedoitustilaisuuden murhattu komisario kuitenkin ilmestyi paikalle ja julisti Valpperin Sanomien toimittajan olevan murhaaja. Toimittaja yritti pinkaista karkuun, mutta poliisin nopean toiminnan ansiosta hänet saatiin kuitenkin kiinni. Näin sai päätöksensä C.S.I. Valpperin pilottijakso. Murhaajan motiiveiksi paljastuivat lopulta halu saada julkaisemalleen paikallislehdelle lisää lukijoita. Pohjimmillaan kyse oli kuitenkin mielisairaudesta.
Tämänsyksyinen syysretki oli erilaisuudessaan mielenkiintoinen ja hauska kokemus niin retken johdolle kuin retkiläisillekin. Positiivista oli myös suuri osanottajamäärä, joka kertoo lippukunnan jäsenmäärän kasvusta ja toiminnan laadun lisääntymisestä.
Komisariot pitävät tiedoitustilaisuutta.
Osa pääepäillyistä.
Lauantain haikki.
Lauantain iltanuotio.
Sunnuntain lounas.
Archipelago Race on lounaissuomalaisten partioveneiden purjehduskilpailu syksyisellä Saaristomerellä. Tänä vuonna mukana oli 12 partiovenettä. Henrikan miehistössä on 13 henkeä neljästä eri lippukunnasta, kohopäiden lisäksi Puhurin Pojista, sisarlippukunnastamme Henrikin Tapulitytöistä ja Toivon Erätytytöistä.
Tänä vuonna Archipelago Race järjestettiin 16.-18. syyskuuta. Kilpailun järjestäjät Naantalin Siniset -lippukunnasta olivat suunnitellet uuden reitin, joka on katsottavissa Sailmatessa: http://www.sailmate.fi/map/routes/3167?h=6Owry8pW3Y . Henrika lähti Heinänokasta ennen seitsemää, ja kävimme uusien purjehtijoiden kanssa läpi venettä ja purjemanööverejä. Illalla tuuli hyvin ja pääsimme seilaamaan seitsemää, kahdeksaa solmua. Kryssimme kohti luodetta ja molemmat vahdit pääsivät vinssaamaan sydämiensä kyllyydestä. Tässä vaiheessa jäimme kilpakumppaneistamme jälkeen, mikä on Henrikan luovimisominaisuudet tuntien ymmärrettävää.
Yöllä purjehduskeli oli vaihtelevaa. Välillä satoi, välillä oli täysi pläkä ja välillä vene taas kiihtyi nollasta viiteen solmuun minuutissa. Aamun valjetessa pääsimme Kihdille ja aloimme lasketella sivumyötäiseen tuuleen noin kuuden solmun vauhdilla. Tässä vaiheessa kuulimme jo, että ensimmäiset alukset olivat saavuttaneet maalin. Lauantaipäivällä olemme nauttineet hienosta purjehdussäästä ja herkullisesta Tex Mex -lounaasta. Maaliin pääsimme kello 15:29 ja nyt heitämme sisarlippukuntamme HeTan lippukunnanjohtajan Saritan Stor Mälöhön ja jatkamme matkaa Lahjasaareen. Illalla on luvassa gourmetruokaa ja saunomista.
Miehistö tutkii reittivaihtoehtoja kilpailun päätyttyä.
Maali häämöttää.
S/y Henrika osallistuu Itämerellä järjestettävään Tall Ships’ Races Culture Regattaan, joka järjestetään osana Turun kulttuuripääkaupunkivuotta. Henrika saavutti lähtösataman Klaipedan eilen, 17. elokuuta. Sunnuntaina 21. elokuuta Henrika aloittaa kisan Klaipedasta Turkuun.
Sail Training International järjestää Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi Itämerellä Culture Regatta -tapahtuman, joka on kuin TSR Baltic Sea, mutta ilman eskaaderipurjehdus Cruise in Company -osuutta. Satamat ovat Liettuan ainut satamakaupunki Klaipeda, Turku ja Gdynia Puolassa. Tapahtuma on jatke vuoden 2011 Pohjanmeren Tall Ships’ Racesille, eikä mukana siksi ole aivan yhtä monta alusta, kuin Itämeren Tall Ships’ Racesissa yleensä. Yleisön kannalta olennaiset alukset, suurimmat laivat ja s/y Henrika ovat kumminkin mukana.
Henrika osallistuu legille Klaipedasta Turkuun. Muista meripartiolaisista on mukana ainakin Turun Sinikotkien s/y Theia. Henrikan tähän astista reissua Klaipedaan ja tulevaa kisaa voi seurata Twitterissä (www.twitter.com/sy_henrika) ja Turun tapahtumaa esimerkiksi Lounais-Suomen partiopiirin sivuilta vapaaehtoisena työskentelevien partiolaisten silmin nähtynä osoitteessa www.lounaissuomenpartiopiiri.fi.
Tämä juttu on yleiskuvaus Tall Ships’ Races Culture Regattasta, joka on kirjoitettu Turussa, joten tunnelmat kannattaa katsoa sieltä Twitteristä.
Keväällä Kaakkois-Turun alueen samoajat, Katusamoajat päättivät järjestää Knakin. Knaki on kaupunkipartiotaitokilpailu samoajille, ja osallistujat tulevat joka puolelta Suomea. Knakilla on tarkoituksena myös tutustua uusiin ihmisiin ja aikaa siihen onkin esimerkiksi iltaohjelmassa.
Katusamoajat päättivät keväällä ruveta järjestämään tapahtumaa, jossa on aineksia partiotaitokilpailusta, mutta jonka kantavana voimana on rentous ja tutustuminen toisiin samoajiin. Teemana on Turun vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Tätä kirjoittaessa ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä ja samoajavartioita on jo ilmoittautunut muun muassa Hämeenlinnasta, Kirkkonummelta, Huittisista ja kyllä, myös Turun seudulta.
Suunniteltaessa ollaan lähdetty siitä, minkälaisessa tapahtumassa itse haluaisimme olla. Rastit ovat testatusti hauskoja, mutta tietenkin mielekkäitäkin. Iltaohjelma ska vara jätte kul!
Knakia on tehty rennolla asenteella, opittu paljon ja koitettu saada kaikki asiat kuntoon. Muutamia haasteita lukuun ottamatta hyvin on mennyt ja Knaki on varmasti syksyn paras tapahtuma samoajille.
Maailmanjamboree on tapahtuma, jonka kuvaaminen sanoin on mahdotonta. Jamboree on kokemus, joka olisi koettava ymmärtääkseen tunnelman ja hienouden, joka vallitsee, kun lähes 40 000 ihmistä 150 maasta viettää 12 päivää yhdessä. Tämä juttu yrittää antaa kalpean aavistuksen siitä, millainen leiri oli. Samaan hengenvetoon verkko-Sauvan toimitus ja muut jamboreella olleet kohopäät suosittelevat tulevia maailmanjamboreita kaikille, mahtavasta leiristä on kyse.
Tämä juttu kertoo jotain siitä, minkälaista 22. maailmanjamboreella Ruotsissa Rinkabyssä käytännössä oli. Henkisestä puolesta voi lukea vaikkapa alla olevasta jutusta tai kysyä leirillä olleilta.
Saapumisaamu valkeni harmaana, mutta hetken päästä kymmenet tuhannet partiolaiset saivat Skånelaisen pellon hehkumaan energiallaan.
Maailmanjamboree on Partioliikkeen Maailmanjärjestön eli WOSM:in järjestämä partioleiri eri maiden partiolaisille. Partiota on 216 maalla tai alueella ja Ruotsin maailmanjamboreellakin joukkueita oli lähes 150 maasta. Maailmanjamboree on siis hyvin monikasvoinen ja siksi poikkeaakin esimerkiksi suomalaisesta partioleiristä. Leiriläiset ovat 14–18 vuotta vanhoja ja yli 18-vuotiaat ovat kansainvälisellä palveluleirillä (International Service Team, IST), muissa tehtävissä tai johtotehtävissä. Jotain tästä maailmasta kertoo se, että kansoilla erilaisista kulttuureista ja uskonnoista huolimatta on niin paljon yhteistä, että 12 päivän yhteiselo sujuu ilman suurempia ongelmia.
Leiriläiset asuivat leirilippukunnissa ja heidät oli jaettu vartioihin. Normaali leiripäivä alkoi aamulla kaupassakäynnillä, aamupalalla ja eväslounaanvalmistuksella. Kun lounas oli pakattu mukaan, mentiin vartioittain aktiviteetteihin, jotka p
äättyivät iltapäivällä. Muut ajat päivällistä ja suuria ohjelmia (avajaiset, light house festival, cultural festival day ja päättäjäiset) lukuun ottamatta olivat vapaita. Vapaa-ajalla oltiin vanhojen ja uusien kavereiden kanssa tai käytiin spontaaneissa aktiviteeteissa. Jotain tästä leiristä kertoo se, että ohjelmassa käytiin kauppaa portugalilaisten kanssa, päivällistä syötiin singaporelaisten kanssa ja vielä pään painuessa tyynyyn kuunneltiin surinamilaisten torvien ja rumpujen iltafanfaaria.
Cultural Festival Dayn iltaohjelmassa on mahtava meno, vaikka esiintyjistä ei ollut hajuakaan.
Ruoka leirillä tehtiin tosiaan itse vartioissa. Leirilippukunnalle oli varattu tietty määrä pisteitä, joilla sai ostaa ruokakaupasta vartion haluamia tai saatavilla olevia aineksia. Aineksista valmistettiin ruokaa leirilippukunnassa olevilla kaasukeittimillä. Järjestelmä oli monelta osin hyvä, sillä se opetti arvostamaan ruokaa ja käyttämään pisteitä järkevästi. Toisaalta pienessä yksikössä ruuanlaitossa oli välillä raskasta huomioida erityisruokavaliot, varsinkin kun ruokakaupan ainekset aika-ajoin olivat, mitä olivat. Jotain ruokakulttuureista kertoo se, että keittokirjan jokainen resepti alkoi käsienpesulla.
Ohjelmissa keskityttiin pääosin suuriin teemoihin, ympäristöön, rauhaan, eri kulttuureihin, itsensä etsimiseen; lyhyesti sanottuna maailman pelastamiseen. Osa aktiviteeteista oli ehkä hieman koulumaisia tai tuntui järjettömän itsestään selviltä, ehkä Jamboreen järjestäjämaan Ruotsin samanlaisuudesta johtuen. Moni aktiviteetti kumminkin avasi silmiä ja esimerkiksi eroosiota demonstroitiin hauskasti tekemällä oppimisen
periaatteella hyödyntäen rakentamalla kaupunki kaltevaan hiekkalaatikon, johon päästettiin vettä. Jamboreeohjelmaan mahtui kevyempiäkin aktiviteetteja kuten ramborataa, viikinkijumala Thorin kirveen heittelyä ynnä muuta. Suurimmista ohjelmista jotain kertoo WOSM:in slogan: Creating a better world.
Jotain Tyrnistä kertoo se, että fiilis oli korkealla jo Tukholma-päivänä Kuninkaanlinnan sivustalla.
Kohopäiden leirilippukunta Tyrni pääsi Jamboreella Camp in Campille eli vartiot osallistuivat vuorokauden ajan pohjoismaalaiselle lippukuntaleirille yhdessä ulkomaalaisten vartioiden kanssa. Jotain maailman erilaisuudesta kertoo se, ettei algerialainen partiolainen ollut ennen nähnyt järveä.
Suuret ohjelmat olivat huikeita. Koko leirin kokoontuessa yhteen tunnelma oli häikäisevä ja koko maailma katseli esitystä yhdessä. Jotain näistä bileistä kertoo se, että juontajat eivät huudattaessaan kysyneet, missä helsinkiläiset tai porilaiset ovat, vaan ihmiset kiljuivat vastauksiaan ”Where is Europe”tai ”Is here anybody from Americas?” –huutoihin.
Tämä kirjoitus antaa kalpean kuvan siitä, millaista perusarki Jamboreella oli. Oikeasti siellä oli miljoona kertaa mahtavampaa. Jotain jamboreesta kertoo se, että kun leirin jälkeen lisäilee Facebookissa kavereita, tarkistaa ensin Wikipediasta, onko kyseinen sosiaalinen media sallittu kaverin kotimaassa.
Teksti: Pauli Kuvat: Viivi
Kirjoitan tätä pikaisesti oltuani leirillä jo melkein kaksi viikkoa, ajatus voi siis olla sekavaa, mutta jotain kumminkin:
Jamboree on mahtava. Perusajatus on selvä: 40 000 ihmistä 150 maasta elämässä yhdesssä. Leiri on oikeasti globaalin kansainvälinen, esimerkiksi itse olen tutustunut täällä singaporelaisiin, norjalaisiin, pakistanilaisiin, surinamlaisiin, sveitsiläisiin, britteihin ja lukemattomiin muihin. Tapaamiset ovat leirin suola ja kaikki on rakennettu tukemaan niitä.
Täällä kaikki rakentuu ystävyydelle, ilman sitä leiristä ei tulisi mitään. Ystävyys on se voima, jolla ruokaa laitetaan sateessa ja tuulessakin yhdessä, vaikka väsyttää. Se voima, joka saa palveluleiriläisen nousemaan aamulla tyhjentämään roskiksia. Voima, jolla asutaan teltassa kaksi viikkoa samojen ihmisten kanssa ja jaksetaan jokaisena päivänä nauraa, vaikka välillä ruoka on pahaa, sairastutaan tahi ärsyttää. Ystävyys on se, joka saa ihmiset hymyilemään. Ystävyys saa meidät, kaikki eri kansat, elämään sovussa. Ystävyyden vuoksi Jamboreella on mahtavaa ja 40 000 voi elää yhdessä kaksi viikkoa. Lähtökohta täällä on, että kaikki ovat toistensa ystäviä, leirilaulun sanoin: I’ve got a brother that I never met / I’ve got a sister that’s not introduced to me yet. Siinä on Jamboreen konsepti ja samalla partioaate yksinkertaisimmillaan.
Pääministeri Kataisen sanoin on energisoivaa ja inspiroivaa nähdä, kuinka paljon yhteistä erilaisista kulttureista ja uskonnoista tulevilla kansakunnilla on. On sanoinkuvaamaton tunne nähdä avajaisjuhlassa koko leiri ja samalla koko maailma, yhdessä.
Voiko valtavalla Jamboreella olla mitään tekemistä normaalin suomalaisen lippukuntatoiminnan kanssa? Kyllä, Jamboreella vallitseva ystävyys saa alkunsa jo venekunnissa ja laumoissa, jossa arvostetaan toisia ihmisiä ja toimitaan yhdessä. Toisaalta Jamboree voi myös innostaa suomalaista toimintaa, ainakin oman ryhmäni kokoukset saavat syksyllä kourallisen kv-maustetta. Ettei juttu olisi pelkkää glorian julistamista, kerron vielä, että on tälläkin leirillä omat ongelmansa, muun muassa aika ajoin iskevä byrokratia. Yhdeksänkymmentäyhdeksänprosenttisesti leiri on kuitenkin ollut häikäisevän upea!
Jamboree on ollut niin hieno, ettei kukaan kohopää ole jaksannut haaskata aikaa kirjoitellen leiristä minnekkään, mutta materiaalia löytyy pilvin pimein, vaikkapa Suomen joukkueen sivuilta www.jamboree2011.fi tai leirin sivuilta www.worldscoutjamboree.se.
-Pauli
Teeman Silver is the New Black. Pidä blogia WordPress.comissa.
