Kirjoittanut Pauli,
Juttu Katusamoajista piirin vuosikirjaan
Samoaja on 15–17-vuotias partiolainen, joka on jo saanut partiolta paljon. Takana on retkiä, vaelluksia, leirejä ja purjehduksia; meneillään elämyksiä, ryhmänjohtamista ja partiokavereita eri puolilta Suomea ja maailmaa. Tulossa on vielä enemmän kokemuksia ja vastuuta. Partio ei ole puurtamista samoajillekaan, vaan ikäkaudelle on omaa toimintaa, jota kumminkin on joskus vaikea omassa lippukunnassa järjestää.
Kaakkois-Turun alueella samoajat hakivat twistiä liittymällä yhteen, Katusamoajat-vartioksi. Alueella on yhdeksän lippukuntaa, joten heti alkuun kaikki saivat liudan uusia kavereita ja vaihtelua sudenpentuajoista lähtien tutuille lippukuntalaisille ystäville. Parasta on, että kaikki on lähellä. Usein partioleireillä tapaa ihmisiä, jotka tulevat kaukaa, mutta aluetoiminnassa kaverit ovat joukkoliikenneyhteyksien ja pyöräily- tai mopomatkan päässä. Koloja alueella on tiheimmillään yksi per kortteli. Innostava aluetoiminta voi parhaimmillaan antaa energiaa myös lippukuntatoimintaan.
Suurella joukolla samoajaohjelmaa on sovellettava jonkin verran. Kasvatuksellisuus toteutuu joka tapauksessa pienellä luovuudella ja kaikkien aktiivisella osallistamisella. Ryhmän innosta osoituksena on sen järjestämä samoajatapahtuma Knaki. Knaki koostui yhdestä osasta intoa ja uskallusta, toisesta ystävyyttä, kolmannesta partiotaitokilpailua ja neljännestä uutta ajattelua.
Knakin teemana oli rentous, erilaisuus ja Turku, vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki. Sadan hengen partiotapahtuma kaupungin ydinkeskustassa vaatii melko paljon. Keväällä alettiin suunnitella rasteja ja majoitusta. Lähtökohtana oli, mikä on Katusamoajista hauskaa, on hauskaa myös muista samoajista. Käytännössä koko tapahtuma tehtiin samoajavoimin: alueen aikuisten panos oli merkittävä, mutta heidän työmääränsä ei missään vaiheessa ollut suuri. Katusamoajat pääsivät tekemään kaikkea mahdollista: markkinointia Facebookissa, iltaohjelmaa, nettisivujen tekoa, rasteja, avajaisia, jopa hoitamaan viranomaisasiointia ja varaamaan majoituskoulun. Kaikki samoajat todellakin ylittivät itsensä. 10.–11. syyskuuta Turussa ei näkynyt yhtäkään hapanta huivikaulaa, vaan kaikilla oli mahtava viikonloppu. Palaute sekä osallistujilta että järjestäjiltä oli todellakin hyvin positiivista ja viimeistään Knakin jälkeen Katusamoajat oli hitsautunut yhteen kuin rautapala toiseen.
Knakin jälkeen Katusamoajiin on otettu uusia jäseniä ja syksyn aikana kiipeillään ja illallistetaan juhlavasti itsenäisyyspäivänä. Tulevaisuudessa Katusamoajien on tärkeä keksiä lisää mielekkäitä aktiviteetteja kokouksiin ja tapahtumiin ja saada kaikki alueen samoajat mukaansa. Alueen samoajaryhmä voisi myös olla paikka, jossa ei-vielä-partiolainen -kaverit otettaisiin mukaan partioon.
Tässä vielä muutama kuva Knakilta verkko-Sauvaa piristämään
